Heijastuksia

Kun kameran tähtää heijastavaan pintaan, tulos voi olla yllättävä. Nämä kuvat on otettu muutama viikko sitten Ruoholahdessa.

Street photography II

Asemoituja harhattomuuslaukauksia yhteiskunnallisine näkemyksineen tarjolla teille tässä. Japani laskeutui jalkakäytävälle, katsantokannat eroavat (3 vs 1, tsekkaa roskiksen kansi) ja ulkotodellisuus kauppakeskuksessa ei vie ihmistä kuin ylöspäin.

Nämä kuvat ovat todiste siitä että maailma liikkuu ja siellä tapahtuu.
Menkäämme sen keskelle ja ihmetelkäämme sen monimuotoisuutta.

Upseeri

Ensimmäiset bändikuvat otettu. Kyseessä oli pitkäaikainen soittokaverini Upseeri (nimi muutettu, heheh...), jonka sooloprojektille räppäistiin muutama promoshotti. Kaverini H teki muutamassa minuutissa parit kikat fotoshopilla ja a vot, Feuer und flamme. Upseeri tekee rämäkkää rokkia. Tsekkaa vaikka http://www.mikseri.net/artists/?id=33562. Tosikot voivat skipata suosiolla.

Ihmistä on jotenkin huojentavampaa kuvata kun on sovittu että sitä kuvataan.. En silti luovuta katukuvaus missiotani. Haasteitahan tässä kaivataan prkl.

Street photography

Wikipedia määrittelee "katukuvauksen" näin:

Street photography is a type of documentary photography that usually features people in candid situations in public places such as streets, parks, beaches, malls, political conventions, and other settings.

Street photography uses the techniques of straight photography in that it shows a pure vision of something, like holding up a mirror to society. This genre of photography is present in contemporary times and is usually done as black and white photographs. Street photography tends to be ironic and distanced from its subject matter and often concentrates on a single human moment, caught at a decisive or poignant moment. In the 20th century, street photographers have provided an exemplary and detailed record of street culture in Europe and North America.

...Itse olen tästä valokuvauksen alalajista melkoisen viehättynyt. Jotkut kuvat joita olen löytänyt selatessani maailman suurinta kirjastoa, eli nettiä, ovat kolahtaneet todella lujaa. Sellaiset mestarit kuin Richard Bram ja tietysti vanha kunnon Cartier-Bresson ovat löytäneet näkyvästä maailmastamme uusia puolia.

Olen itse tehnyt yrityksiä löytää sellaisia hetkiä, jotka ovat ikuistamisen arvoisia. Tuon "oikean hetken" löytyminen ei vaan ole kauhean helppoa. Triviaalia katukuvaa pystyy tekemään ampumalla harhalaukauksia väkijoukossa, mutta se jokin mikä tekee kuvasta katsomisen arvoisen on toinen juttu.

Pokeria kameran kanssa heiluminen ihmisten seassa kyllä vaatii. Sitä opetellessa, ohessa pari shottia.

Kunst!

Tässä pari taidepläjäystä parin viikon takaa.

Käsi muistuttaa tennispalloa edelleen, mutta ei ilmeisesti ole murtunut sillä sormet liikkuvat..

Käsi sökönä

Ulkoilemaanhan sitä sitten lähdettiin ja kotiin palattiin hieman huonommassa kunnossa kuin lähtiessä. Matkatessamme kohti kotimme lähellä sijaitsevaa ulkoilualuetta ohitimme sillan. Olin juuri alkamassa virittämään puhelua Upseerin kanssa tulevasta kuvauskeikasta (aiheesta myöhemmin). Sillalla tuuli nappasi hatun penskan päästä. Ojensin käteni nopeasti ehtiäkseni saamaan hatun kiinni ennen sen lentämistä kaiteen välistä mereen. Seuraus: räpylä osui sormet ojennettuina täydellä voimalla rautakaiteeseen, jolloin oikean käden rystynivel otti melkoisen osuman.

Oli siinä ohi menevällä noin 60- vuotiaalla siististi pukeutuneella mieshenkilöllä ihmettelemistä, kun pitelin kättäni polvien välissä ja karjuin perkelettä keskellä kävelytietä. Ja muksu istui rattaissa vieressä tiätty.

Niin, ja kuviahan sain otettua noin viitisenkymmentä vajaakuntoisenakin. Ohessa yksi. Jos ei ota huomioon kuvan täydellistä taidearvon puutetta ja sitä että valkotasapaino on kehnosta suorasta valosta johtuen epäonnistunut niin ainakin pikkumiehellä on lantio löysällä ja boogie irtoaa.

Aamun raikas

Nonnih..Lähdin eilen sitten harryyn about 11 maissa nautiskelemaan viimeisistä henkosista. Kamera jäi kotiin, joka harmitti jälkeenpäin. Tosin se ei ehkä olisi säilynyt ehjänä, tästä lisää kohta.

Tapasin baarissa dokumenttiohjaaja TH:n ja vaimonsa AL:n. TH on kova äijä. Hän on ohjannut muunmuassa legendaarisen Sielun Veljet dokkarin 80-luvulla. Joimme viinaa ja poltimme tupakkaa. T innostui myös kaatamaan vaimonsa viinilasin pöydälle ja housuilleni. Tämä on se kohta jossa kamera olisi mennyt paskaksi.

Alunperin ajatukseni oli tehdä kuvareppari/dokumenttisarja nimeltään "Viimeiset Henkoset". Harry's barin kantajengi on sen verran elämää nähneen näköistä porukkaa että vitutus joka tupakoinnin kieltämisestä syntyi olisi imeytynyt kuvien jokaiseen pixeliin. Toisaalta valo ei olisi ehkä riittänyt dokumentoimaan muuta kuin heilahtaneita, etäisesti ihmisen näköisiä olentoja savun keskellä. - EDIT: öhh, siis niitä mitä siellä oikeastikin on.

Masakin saapui mestoille puoli yhden maissa, suoraan muuttohommista. Äijä painaa kahta duunia, meni tänään aamuun ja oli pakotettu jättämään juomispuolen allekirjoittavalle. Jatkoin sitä touhua tappiin asti jonka jälkeen suunnistin kotiin. Samaa matkaa kanssani käveli Kalleksi esittäytynyt n. 25 vuotias henkilö mimmeineen (2). Kalle kertoi omistavansa asunnon pohjoisrannassa, johon velkaa on vain 300k€. Toivottavasti Kalle on hyvissä duuneissa seuraavat 35 vuotta. Himassa olin puoli kolmelta. Aamukahdeksalta (herätys) hieman väsytti.

Mulla on vapaapäivä. Lähden E:n kanssa ulos ja ajattelin ottaa vähän kuvia.