Galleria "Jaahah, vai sillä lailla?"

Kävimme parin kaverin kanssa pitämässä hauskaa kameran kera viikonloppuna. Tulos oli tällainen. Tällaisia kuvia ei perhe-albumeista liioin löydy. Miksei? Kysyn minä.. :)

-Klikkaa kuvan kohdalta isommaksi-

Olkaa hyvä. Galleria avoinna 24/7.

Seittejä, psykedeliaa ja arkkitehtuuria

Tässä seittejä Helsingin yllä. Lisäksi unionikadun uusi ylpeys: Kevan talo. Mielestäni se olisi paljon hienompi tämän värisenä..:)

Helsingin yössä

Vaasankatu, Kallio.

-vo-

When the music's over

Hola,

Loma ja karnevaalit ovat ohi ja Leukalukko palaa asiaan. Reilu kaksiviikkoinen tuli vietettyä keskellä metsää. Tarkemmin ottaen keskellä järveä, saaressa. TV pysyi visusti kiinni, lehtiä ei tullut luettua ja kontaktit ulkomaailmaan olivat satunnaisen puhelimen käytön ja Radio Suomen (ainoa mökillä hyväksytty radiokanava:)) aamu-uutisten varassa. Kameraa tuli lauottua sitten sitäkin ahkerammin.

Ohessa pari tuokiokuvaa. Molemmat ovat otettu melkein samasta paikasta, muutaman minuutin erolla. Tässä näemme kuinka luonto vaihtaa valoaan ja väriään pienessä ajassa. Iltahämärissä optimaaliset suljinnopeudet ja aukot voivat vaihtua dramaattisesti hyvin lyhyillä aikaväleillä.

-vo-

Street photography IV

No comments.

Privaatti galleria

Perustin eilen ensimmäisen valokuvagalleriani. Jep, se on pieni yksityinen galleria kotonamme. Nyt M & E joutuvat kärsimään taiteestani päivittäin..

Nyt ymmärrän miksi kehystämiseen erikoistuneita liikkeitä on olemassa. Olen sen verran tumpelo käsistäni että sain rikottua yhden 60x70 cm kehyksen lasin. Lisäksi 22x30 cm kuvien asettaminen 21x30 kehyksiin oli hieman haasteellista. Muutaman tunnin sekoilun jälkeen taulut löysivät kuitenkin paikkansa.

Hauskinta oli että tein kaiken tämän yllätyksenä M:lle. Tarkoitukseni oli pitää yksityisgallerian avajaiset kun M saapuu töistä kahdeksan jälkeen. Tarjolle ostin viiniä ja sipsejä ja tarkoitus oli vetäistä puku niskaan. Näyttelyn pystytys vei kuitenkin enemmän aikaa kun olin suunnitellut ja viinitkin miltei hupenivat pystytyspuuhissa. Onneksi M:lla oli hyvää seuraa ja saavuttuaan yhden jälkeen yöllä, taiteilija itse oli boheemissa tilassa ja valmis esittelemään teoksensa sujuvalla norjan kielellä.

Ohessa, asiaan mitenkään liittymättä, hissi.

Kuule huutoni, oi Ukko Ylijumala!

Turkkalainen kesäyö. Juhannusaatto 3 a.m.

Heijastuksia

Kun kameran tähtää heijastavaan pintaan, tulos voi olla yllättävä. Nämä kuvat on otettu muutama viikko sitten Ruoholahdessa.

Upseeri

Ensimmäiset bändikuvat otettu. Kyseessä oli pitkäaikainen soittokaverini Upseeri (nimi muutettu, heheh...), jonka sooloprojektille räppäistiin muutama promoshotti. Kaverini H teki muutamassa minuutissa parit kikat fotoshopilla ja a vot, Feuer und flamme. Upseeri tekee rämäkkää rokkia. Tsekkaa vaikka http://www.mikseri.net/artists/?id=33562. Tosikot voivat skipata suosiolla.

Ihmistä on jotenkin huojentavampaa kuvata kun on sovittu että sitä kuvataan.. En silti luovuta katukuvaus missiotani. Haasteitahan tässä kaivataan prkl.

Street photography

Wikipedia määrittelee "katukuvauksen" näin:

Street photography is a type of documentary photography that usually features people in candid situations in public places such as streets, parks, beaches, malls, political conventions, and other settings.

Street photography uses the techniques of straight photography in that it shows a pure vision of something, like holding up a mirror to society. This genre of photography is present in contemporary times and is usually done as black and white photographs. Street photography tends to be ironic and distanced from its subject matter and often concentrates on a single human moment, caught at a decisive or poignant moment. In the 20th century, street photographers have provided an exemplary and detailed record of street culture in Europe and North America.

...Itse olen tästä valokuvauksen alalajista melkoisen viehättynyt. Jotkut kuvat joita olen löytänyt selatessani maailman suurinta kirjastoa, eli nettiä, ovat kolahtaneet todella lujaa. Sellaiset mestarit kuin Richard Bram ja tietysti vanha kunnon Cartier-Bresson ovat löytäneet näkyvästä maailmastamme uusia puolia.

Olen itse tehnyt yrityksiä löytää sellaisia hetkiä, jotka ovat ikuistamisen arvoisia. Tuon "oikean hetken" löytyminen ei vaan ole kauhean helppoa. Triviaalia katukuvaa pystyy tekemään ampumalla harhalaukauksia väkijoukossa, mutta se jokin mikä tekee kuvasta katsomisen arvoisen on toinen juttu.

Pokeria kameran kanssa heiluminen ihmisten seassa kyllä vaatii. Sitä opetellessa, ohessa pari shottia.

Kunst!

Tässä pari taidepläjäystä parin viikon takaa.

Käsi muistuttaa tennispalloa edelleen, mutta ei ilmeisesti ole murtunut sillä sormet liikkuvat..