10-22 mm

Lainasin kuvaajakaverilta superlaajakulmaa ja pidin sillä hauskaa muutaman päivän. Jos pukki olisi rikkaampi, saattaisin toivoa joululahjaksi itselleni samanlaista.

Hyvää joulua! Palataan taas joulun jälkeen kuvien pariin.

Äiti ja Poika

Ostin viime viikolla kiinteäpolttovälisen 50 mm objektiivin jossa suurin aukko 1.8. Nyt pystyy kuvaamaan melko hämärässä ilman salamaa (jota vihaan muutenkin). Tässä hetkiä äidin ja pojan elämästä.

Vellokset vauhdissa

Osaisikohan joku kertoa mitä tässä kuvassa tapahtuu? Meno on kuin vanhoissa Spede-leffoissa konsanaan..

Teollisuutta ja historiaa II

Hanasaari. Tällä kertaa väreissä. Exposure time 25 s.

Galleria "Jaahah, vai sillä lailla?"

Kävimme parin kaverin kanssa pitämässä hauskaa kameran kera viikonloppuna. Tulos oli tällainen. Tällaisia kuvia ei perhe-albumeista liioin löydy. Miksei? Kysyn minä.. :)

-Klikkaa kuvan kohdalta isommaksi-

Olkaa hyvä. Galleria avoinna 24/7.

Kesää odotellessa

Viime kesän kuvasatoa. Voisiko joku kääntää kalenteria puoli vuotta eteenpäin, please?

Rappukäytävä

Etäisiä ääniä kadulta, asunnoista, viemäreistä ja pään sisältä.

Tulta

Harry's bar. Perjantai-ilta.

Yö Hakaniemessä

Näin kaksi kävelijää Hakaniemessä. Heidän ympärillään oli jotain mystistä lämpöä...:)

-vo

Luigi

Harry's barin legendaarinen baarimikko. Hieno häiskä.

-vo-

Kybä

..pistettä ja papukaijamerkki. Viikonlopun kunniaksi.

-vo-

Velmies ja mie

Tässä otokset veljeksistä. "Self portrait"- minusta on veljeni ottama. Karumman näköisiä veijareita..

Savusauna

Aijai..Parhaat löylyt irtoaa savusaunasta ja juuri siitä tietystä nimenomaisesta.

-vo-

Suomalaista kansallismaisemaa

-vo-

Vedenkantaja

Oli synkkä ja myrskyinen päivä..

-vo-

Tulikärpäsiä II

Tässä pari lisää: "lämpö- ja kylmäkäsiteltynä".

Tulikärpäsiä

Uusin Pikseli-lehti esittelee Tamperelaisen valokuvaajan, joka on tutkinut pienen ikänsä zen-buddhismia ja siihen liittyvää kalligrafiaa. Kalligrafia on hyvin monimutkainen "taiteen" laji, jossa aluksi opiskellaan pelkän viivan piirtämistä siveltimen vedolla. Sivellin on väline ihmisen ja maailman väliseen kohtaamiseen ja pyrkimys on saavuttaa näiden välinen saumaton yhteys.

Kyseinen kaveri on ottanut käyttöönsä kameran maalaamisen välineenä. Hän on työstänyt ympyröitä pitkillä suljinajoilla siten että käyttää esim. ruusun terälehteä siveltimenä. Kiinnostuin kovasti tällaisesta mahdollisuudesta käyttää kameraa ja testasin juttua itsekin hieman tuunatuin metodein, joista en tässä sen enempää sitten puhukaan. Kuvat puhukoot puolestaan.

Seittejä, psykedeliaa ja arkkitehtuuria

Tässä seittejä Helsingin yllä. Lisäksi unionikadun uusi ylpeys: Kevan talo. Mielestäni se olisi paljon hienompi tämän värisenä..:)

Helsingin yössä II

Unioninkatu.

-vo-

Helsingin yössä

Vaasankatu, Kallio.

-vo-

Kesää muistellessa

Jep. Tätä voisi katsella mielellään nytkin..

-vo-

Marian Helmi

Marian Helmi on ravintola Kruununhaassa.

-vo-

Pole position

Urbaania kuvaa Ruoholahdesta (taas)..

-vo-

Mieleni hämärässä

Olen tänään hyvin, hyvin masentunut asiasta jonka kuulin eilen.

-vo-

Potkupyörä & appelsiinit / Warhol house

Pari hauskaa juttua tuli eteen eilen. Warhol minussa heräsi myös eloon.

-vo-

Teollisuutta ja historiaa

Tätäkään ei kohta enää ole (Hanasaaren voimalaitos. R.I.P.)

-vo-

Kattoja, taivasta ja rajapintoja

Tässä muutama otto. Niissä kohtaavat rakennukset ja taivas sekä kiveen piirretty kaupunkimaisema.

-vo-

Darkness in the edge of town

Tämä kuva on otettu eilen kello 10.30 aamupäivällä. Oli pimeä meininki.

Olet saattanut ihmetellä miksi blogini nimi on Leukalukko. Järjellistä selitystä ei ole olemassa. Ehkä se on intialainen painiote? Alkuperäinen ajatukseni lienee kuitenkin ollut eräänlainen tavoiteltava kismetmäinen efekti, tyyliin "niin hyvää ettei sanotuksi saa". Toisin sanoen ajattelin kuvien puhuvan sanojen puolesta. Niinhän ei ole kuitenkaan käynyt, vaan ajoittain lätisen tänne myös kaikennäköistä paskaa, teidän muutamien lukijoideni huviksi/kiusaksi.

Valokuvaamisesta voi myös puhua. Itse asiassa olen huomannut että siitä käytävä keskustelu eri foorumeilla ja instituutiotasoilla kiihottavat mieltä ja ajoittain jopa piiskaavat minut raivon partaalle. Valokuvaus on joillekin välineurheilua, joillekin keino ilmaista omaa todellisuutta ja näkemystä maailmaa kuvin. Päätelkää itse kumpi lähestymistapa tuottaa antoisampaa jälkeä. Tietenkin tietyt perustoiminnot ja niiden ymmärtäminen on hyvä olla hallussa. Ja selvää on että kännykkäkameralla ei välttämättä saa yhtä hyvää jälkeä kuin uusimmilla digijärkkäreillä. Peruspointtini tässä lienee kuitenkin se että kuvattavien kohteiden tunnistaminen (ts. mikä on kuvaamisen arvoista) on ominaisuus jota kuvaamisessa kannattaa kunnioittaa. 10000 harhalaukausta saattaa tuottaa vahingossa muutaman onnistuneen otoksen, mutta silloin kuvaajalla ei välttämättä ole kuvan onnistumisen kanssa mitään tekemistä.

Edellä oleva on asia jota ainakin toivottavasti joissakin valokuvausta opettavissa oppilaitoksissa painotetaan. Kun kuvauskärpänen puraisi itseäni harkitsin vakavasti pyrkimistä johonkin alan oppilaitokseen. Tutustuttuani hieman enemmän esim. maamme johtavaan oppilaitokseen, sen opetukseen ja sen oppilaiden kuviin totesin että se ei ole minua varten. Kun käy tutustumassa näihin maamme "pienen eliitin" teoksiin, tulee väistämättäkin mieleen vaikutelma että se oma tahto on kaivettu ulos ja tilalle on työnnetty annos opettajien (gurujen) mielipiteitä siitä mikä on hyvää ja mikä on taidetta. Mikään ei ole surullisempaa kuin tapettu tahto. Näkemyksistä riisuttu torso joka on puettu keinotekoisin vaattein.

-EDIT-: Tai ehkä kysymys on siitä että olen itse niin pää perseessä etten ymmärrä syvällisen taiteen todellista olemusta..

Tällä en tarkoita että en itse ole valmis ottamaan vastaan kritiikkiä tai rakentavaa negatiivista palautetta. Päinvastoin. Se mitä en pysty ottamaan vastaan, on tasapäistäminen, sisällön tyhjyyden pakkosyöttö, välinehallinnan kulku yli kohteen ymmärtämisen. Tämä saattaa olla hieman karrikoitu ja mustavalkoinen katsantokanta, mutta itselleni se riittää.

Törmäsin erääseen mielenkiintoiseen hahmoon hänen omilla verkkosivuillaan. Katsokaa itse:

http://puusa.blogspot.com/

Jore Puusa on arvostettu opettaja ja kuvaaja. Hänen näkemyksensä ovat suoria ja joidenkin mielestä ahdistaviakin. Mutta ennen kaikkea ne ovat mielestäni rehellisiä. Mainitsin hänet tässä sen vuoksi että JP on oiva esimerkki siitä että valokuva voi olla muutakin kuin otoksia jotka "herättävät ihmisessä kauneuden kokemuksia". Valokuva voi olla keskustelevaa, se voi herättää ahdistusta ja pakottaa ihmisen miettimään. Se voi olla statement. Se voi jopa vituttaa.

Kasvitieteellinen puutarha II (ukkonen!)

Terveisiä helvetistä. Siltä tuolla ulkona nyt nimittäin näyttää. 7000 salamaniskua tunnissa. Yksi niistä osui duunipaikan metallikattoon kun olin (metallialustaisella) väliparvekkeella kuvaamassa salamoita. Onneksi ei tullut grillijuhlia keskellä aamupäivää.

Ukonilman kunniaksi, tässä lisää Flooraa ja faunaa...