Pitkän tauon jälkeen olen taas alkanut kuvata ja löytänyt hieman samaa vanhaa innostusta kuvaukseen. Olen huomannut että "luova toimintani" on syklistä. Joskus ei vaan nappaa ja silloin on parempi pistää pillit pussiin ja pussi hyllylle joksikin aikaa. Muutama vuosi sitten saatoin lievästi jopa panikoida kun tällainen hiljaisempi kausi osui kohdalle. Tosin tuolloin se koski musatouhuja. Nykyään osaan jo ajatella että se on osa prosessia. Kaikki hyvät asiat vaativat taantumaa alleen että saa siivet ja viikset lepattamaan luovuuden kosaaniliekin puhaltaessa alla. Pallo ei lähde lentoon jos sitä ei huolella puhalla täyteen kuumaa ilmaa eikä kone jaksa ajaa pitkälle jos ei ole tankki täynnä. Pisin hiljainen jakso aikuisiällä ajoittui varmaan vuosiin 2001-2003. Kahteen vuoteen en edes koskenut bassoon kuin satunnaisesti. Sama saattaa tulla eteen kameran kanssa joskus tulevaisuudessa. Eräs tuttavamuusikko kiteytti asian lehtihaastattelussa sanoihin: "luovuus on joutilas tila". Jos pää on täynnä keissejä jotka täytyy ratkoa, se varsinainen Rubikin kuutio saattaa lopulta jäädä ratkaisematta. Maltti on valttia. Eikä valkoinen paperi ole välttämättä valkoinen lopullisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti