perjantai 31. elokuuta 2007

Pole position


Urbaania kuvaa Ruoholahdesta (taas)..

-vo-

torstai 30. elokuuta 2007

Mieleni hämärässä




Olen tänään hyvin, hyvin masentunut asiasta jonka kuulin eilen.

-vo-

keskiviikko 29. elokuuta 2007

Potkupyörä & appelsiinit / Warhol house



Pari hauskaa juttua tuli eteen eilen. Warhol minussa heräsi myös eloon.

-vo-

maanantai 27. elokuuta 2007

Teollisuutta ja historiaa


Tätäkään ei kohta enää ole (Hanasaaren voimalaitos. R.I.P.)

-vo-

perjantai 24. elokuuta 2007

Kattoja, taivasta ja rajapintoja




Tässä muutama otto. Niissä kohtaavat rakennukset ja taivas sekä kiveen piirretty kaupunkimaisema.

-vo-

torstai 23. elokuuta 2007

Darkness in the edge of town


Tämä kuva on otettu eilen kello 10.30 aamupäivällä. Oli pimeä meininki.

Olet saattanut ihmetellä miksi blogini nimi on Leukalukko. Järjellistä selitystä ei ole olemassa. Ehkä se on intialainen painiote? Alkuperäinen ajatukseni lienee kuitenkin ollut eräänlainen tavoiteltava kismetmäinen efekti, tyyliin "niin hyvää ettei sanotuksi saa". Toisin sanoen ajattelin kuvien puhuvan sanojen puolesta. Niinhän ei ole kuitenkaan käynyt, vaan ajoittain lätisen tänne myös kaikennäköistä paskaa, teidän muutamien lukijoideni huviksi/kiusaksi.

Valokuvaamisesta voi myös puhua. Itse asiassa olen huomannut että siitä käytävä keskustelu eri foorumeilla ja instituutiotasoilla kiihottavat mieltä ja ajoittain jopa piiskaavat minut raivon partaalle. Valokuvaus on joillekin välineurheilua, joillekin keino ilmaista omaa todellisuutta ja näkemystä maailmaa kuvin. Päätelkää itse kumpi lähestymistapa tuottaa antoisampaa jälkeä. Tietenkin tietyt perustoiminnot ja niiden ymmärtäminen on hyvä olla hallussa. Ja selvää on että kännykkäkameralla ei välttämättä saa yhtä hyvää jälkeä kuin uusimmilla digijärkkäreillä. Peruspointtini tässä lienee kuitenkin se että kuvattavien kohteiden tunnistaminen (ts. mikä on kuvaamisen arvoista) on ominaisuus jota kuvaamisessa kannattaa kunnioittaa. 10000 harhalaukausta saattaa tuottaa vahingossa muutaman onnistuneen otoksen, mutta silloin kuvaajalla ei välttämättä ole kuvan onnistumisen kanssa mitään tekemistä.

Edellä oleva on asia jota ainakin toivottavasti joissakin valokuvausta opettavissa oppilaitoksissa painotetaan. Kun kuvauskärpänen puraisi itseäni harkitsin vakavasti pyrkimistä johonkin alan oppilaitokseen. Tutustuttuani hieman enemmän esim. maamme johtavaan oppilaitokseen, sen opetukseen ja sen oppilaiden kuviin totesin että se ei ole minua varten. Kun käy tutustumassa näihin maamme "pienen eliitin" teoksiin, tulee väistämättäkin mieleen vaikutelma että se oma tahto on kaivettu ulos ja tilalle on työnnetty annos opettajien (gurujen) mielipiteitä siitä mikä on hyvää ja mikä on taidetta. Mikään ei ole surullisempaa kuin tapettu tahto. Näkemyksistä riisuttu torso joka on puettu keinotekoisin vaattein.

-EDIT-: Tai ehkä kysymys on siitä että olen itse niin pää perseessä etten ymmärrä syvällisen taiteen todellista olemusta..

Tällä en tarkoita että en itse ole valmis ottamaan vastaan kritiikkiä tai rakentavaa negatiivista palautetta. Päinvastoin. Se mitä en pysty ottamaan vastaan, on tasapäistäminen, sisällön tyhjyyden pakkosyöttö, välinehallinnan kulku yli kohteen ymmärtämisen. Tämä saattaa olla hieman karrikoitu ja mustavalkoinen katsantokanta, mutta itselleni se riittää.

Törmäsin erääseen mielenkiintoiseen hahmoon hänen omilla verkkosivuillaan. Katsokaa itse:

http://puusa.blogspot.com/

Jore Puusa on arvostettu opettaja ja kuvaaja. Hänen näkemyksensä ovat suoria ja joidenkin mielestä ahdistaviakin. Mutta ennen kaikkea ne ovat mielestäni rehellisiä. Mainitsin hänet tässä sen vuoksi että JP on oiva esimerkki siitä että valokuva voi olla muutakin kuin otoksia jotka "herättävät ihmisessä kauneuden kokemuksia". Valokuva voi olla keskustelevaa, se voi herättää ahdistusta ja pakottaa ihmisen miettimään. Se voi olla statement. Se voi jopa vituttaa.

keskiviikko 22. elokuuta 2007

Kasvitieteellinen puutarha II (ukkonen!)




Terveisiä helvetistä. Siltä tuolla ulkona nyt nimittäin näyttää. 7000 salamaniskua tunnissa. Yksi niistä osui duunipaikan metallikattoon kun olin (metallialustaisella) väliparvekkeella kuvaamassa salamoita. Onneksi ei tullut grillijuhlia keskellä aamupäivää.

Ukonilman kunniaksi, tässä lisää Flooraa ja faunaa...